Kirja kertoo

Harrastimme erään ystäväni kanssa eilen nykysuomen sanakirjasta ennustamista. Kohta toisensa jälkeen elämäni kartoittui järkyttävällä vääjäämättömyydellä. Kysyin: pitäisikö minun mennä kirkkoon? Se sanoi johdonmukaisesti: "uskosta luopuminen, luopuminen Jumalasta", ja kun kysyin, mitä tapahtuu jos menen kirkkoon, sattui ystäväni profetiallisen sormen alle kohta: "menettää hallinta, alistua". Kun taas utelin, josko minun pitäisi vaihtaa opiskelualaani, kirja nuhteli minua sanomalla "katso sinä laiskuri, kun muurahainen työtä tekee." Voisin tulkita tämän kehoituksena joko lakata haahuilemasta tai ryhtyä lukemaan biologiaa.

Tulevasta avioliittoelämästäni taas en meinannut ensin edes saada kauhistuneelta välittäjältäni vastausta, sillä se oli kuulemma "musta ja synkkääkin synkempi", ja uudella kyselyllä sain selville että sen syynä tulee olemaan: "uhrautua, menettää itsensä".

Toivon että seuraavalla kerralla kurkistaessani tulevaisuuteen, että sinne nykyhetkestä johtavat virtaukset ovat suopeampia. Ystäväni psyykkisiä taitoja ei ole kuitenkaan epäileminen, sillä kysyttyämme kirjalta hänen pätevyydestään se vastasi järkevästi että kyseessä on "suhteellinen arvostelma".

Tuhlattu elämä

Ei! Tämä ei ole blogi! Minä en istu kotona hakkaamassa näppäimistöä!
Kieltäydyn näkemästä
katua jolla astelen, ovea josta käyn, tiiliseinää joka eteeni nostetaan, kieltäydyn uskomasta - sillä murtaudun kivien lävitse, sillä "minä" "olen" "kivi" enkä petona pelkää muita petoja. Kieltäydyn tunnistamasta itseäni luvussa yksi sarakkeessa naiset, en vastaa kun nimeäni kutsutaan tunnilla - ruumiini on paikalla, minä ei.

Ihminen liikkuu nopeammin ilman sanoja, ja kirjoittaessa esineellistäminen uhkaa pysäyttää kielessä piilevän elämän. Näen kaiken, mutta katsoessani tarkemmin esineet alkavat täyttää näkökenttäni, kiipeävät pääni päälle. Niistä nouseva pöly tukahduttaa minut.

Sosiaalitieteiden kuivakka kieli on imenyt minut kuiviin ja pakottanut minua rakentamaan ihmisen oljesta - häpeän luomustani. Jos voisin edes viitata romaaneihin, kieleen joka kiipeilee itsensä yllä ja syöksyy inhimillisen mielikuvituksen lailla yhteydestä toiseen ja punoo pisteiden välille merkityskentän.

"Rajaa aihettasi". "Antropologia on kokonaisvaltainen tiede." Ilman suoraa kokemusta tutkittavista kulttuureista, olen jumissa perusopintojen spekulatiivisuudessa ja kaikki ne - kahtiajaot jotka saisivat minut normaalisti näkemään yhä enemmän, muuttuvat Rationaalisuudeksi ja Romantiikaksi, A:ksi ja B:ksi jolle kaikki nyökyttelevät.

Opettaja kirjoittaa punakynällä oikeinmerkin referaatilleni, jossa olki-ihmiset heiluttavat jäykkiä käsiään pienessä nukketalossa. Astun vahingossa päälle, se murskautuu.

Liikkumisen vaikeus

Jos tämä sivu
olisi yhdellä kerralla jalansija,
kuin kanto, toisella lasi jonka läpi katseeni heijastuu,
kolmannella aukeaisi tietokoneen takaosasta Narnian vaatekaappiin,
jossa kuin virtapiiri, puhuisin binääreillä,
ja olisin eri kerroilla kukko orrella, mehiläinen nousemassa kehäkukasta,
itse lyijykynästä purkautuva viiva,
voisin tulla tänne
päivittäin.