Rajattuus, rajattomuus

Luon arkkitehtuurin nurkasta toiseen, kierrän rakennuksen ilmansuunnissa, kerron reitit portaista oviaukkojen kautta saleihin: huijaan tilantuntuun, pidän seiniä pystyssä tahdonvoimalla.

Tämä tila on rajattu, hallittavissa.

Seinille asettamani ryijyt saavat minut tuntemaan oloni rauhallisemmaksi. Punaiset, karvaiset punokset, ehkä mummolasta peräisin.

Otan esille pitkän, kierteisen sauvan ja kielen magialla loihdin pisteiden välille muotoja.
Värisen innostuksesta, mutta epäröin seurata ensimmäisiä mielijohteitani.

Pelkään kala-altaan psykoottista syvyyttä, sen nurkkaan unohtunutta tilattomuutta. Liimaan värejä toistensa päälle ja istun liikkumattomana, kuin tietokoneella istuen.

Tahtoisin niin tuntea askelteni painon, kun ohitan kadunkulman toisensa jälkeen.

Tahtoisin tuntea liikkeen lihaksissani; perspektiivit muuttuvat mutta en liiku.
Pettyneenä raastan itseäni kuluneen päivän jälkeen ja koetan tuntea lihan.

Jos voisin olla edes kirjoittaessani oikeissa huoneissa: jotakuinkin todellisissa tiloissa, ajoissa, historioissa. Keskittyä ulkoiseen ja koskettaa puisia pintoja.

Antaa shamaaninkalpean ihon käristyä auringossa.