Runo
Suistuneena ihmisradaltani,
haen suojapolkua neulasten seasta
Teidän teiden välissä
sieppaan koivunlehden ilmasta.
(Runotorstaissa on tällä kertaa aiheena "Leikki".)
posted by Chi Ai Macabéa at 6:54 PM
Monday, July 31, 2006
haen suojapolkua neulasten seasta
Teidän teiden välissä
sieppaan koivunlehden ilmasta.
(Runotorstaissa on tällä kertaa aiheena "Leikki".)
Previous Posts
3 Comments:
Sinut on täten haastettu kertomaan kirjoistasi.
Runo on yksinkertainen, kauniisti muotoiltu, tiivis ja eheä. Se herättää ajatuksia, miksi runon puhuja on suistunut ihmisradaltaan erillisyyteen "Teidän teiden välissä". Koska aiheena oli leikki, herättää viimeinen säe varovaisen optimistisia mietteitä. Suojapolullakin voi tarttua hetkeen ja leikkiä. Ihmisradalta poikenneelle koivulehden sieppaaminen riittää leikiksi? Vaikea runo selkeydestään huolimatta.
Theokratie, olen ottanut haasteen vastaan se on juuri työn alla. Ja kiitos kommentista, tui.
Leikiksi voi riittää juurikin pieni havainto, oivallus ja avoimmuus sen tuottamalle ilolle.
Lehden sieppaaminen ilmasta on esimerkki: pieni, harmiton teko, jota ihmiset eivät välttämättä kehtaa tehdä. He tuskin edes katsovat eteensä, ja kyräilevät toisiaan etteivät päästäisi toisiaan tekemään mitään outoa.
Ihmisradaltaan suistuneena voin etsiä suojaa luonnosta, havunoksien varjostamilta poluilta. Ja kaupungissa sinkoilevien ihmistenkin ja heidän tarkoitusperiensä risteilevän verkon keskellä voin kulkea korokkeella kaistojen välillä, rohkaistua pieneen leikkiin: siepata lehden. Ehkä voisin katsoa myös jonkun silmiin ja hymyillä. (Vaikka eihän kukaan mitään syyttä tee...)
Post a Comment
<< Home