Oceania

On mahdotonta kirjoittaa tähän valkeuteen.

Taistelen sanojani vastaan ja muodostan verkon jolla vedän itsestäni ulos käskyni, lupaukseni ja paljastan itseni.

Tunnen suurta tyytymystä lopettaessani kirjaamisen, tallentamisen ja tunnustellessani tuulta joka hengittää lävitseni, sekä nimeämättömiä ruohonkorsia.

Maailma silpoutuu ja hajoaa väreiksi muuttaessani sen sanoiksi, sen atomirakenteet, vivahteet räjähtävät toisiinsa, ja lopulta huomaan olevani yksinäisenä niiden edustusten kanssa. Pitelen käsissäni sulkaa ja käsilläni tuhoan sen sitä heijastavalla kuvalla. Luonnosta on tullut luonnonkaltainen, avaruudet ovat sulautuneet numeroihin, katse on suuntautunut uudelleen ja löytää ikuisen kotinsa heijastuksista. Istun paikallani, katsellen: mikä tahansa reitti pisteestä pisteeseen sekoitetuilla numeroilla on todellinen, ja saa minut värähtämään.

Teksti on hypnoottista ja se herättää uskoa. Läimin avokämmenellä, koska en muuta osaa.