Wednesday, June 28, 2006

Musiikkivideointia

Levitän ympärilleni soraa routaisesta maasta, nostaen valkaistun maan alta käsilläni viimesyksyisiä oksia ja varpuja.

Olen jälki. Skitsofreeninen, kuin ihmisolento.
Öljy värisee metallisena auringossa, annan sen katkeran tuoksun kadottaa tajuntani. Raavin itseni juostessani rajapintoihin, hajoan kipinöiden. Mikään täällä ei ole äänetöntä.

Olen löytänyt itseni uudelleen viime päivien aikana yhdistäessäni kuvavirtoja musiikkiin. Kirjoitus, väline jonka usein yritän pakottaa liikkeen lakien alaiseksi, on saanut jäädä taka-alalle. Olen unohtanut myös syödä ja nukkua.

Ensimmäinen kokemukseni liikkuvan kuvan editoimisesta tehdessäni animemusiikkivideota on ollut täynnä sulkia, lentokohtauksia sekä tuulessa liehuvia hiuksia. Yhdistelin Air TV-sarjan kuvavirtoja erääseen kappaleeseen, jota kuunnellessani olen spontaanisti ja siitä tietoisesti jatkaen ollut aerodynaamisissa tunnelmissa.

Ilmaan ja sen muutoksiin liittyvät kuvat ovat jo muutenkin pitkän aikaa olleet kietoutumassa olemiseni kudokseen. Olen ehkä erityisesti luettuani syntymäkarttaani alkanut tehdä mielessäni sen elementtien mukaista ilman ja tulen synteesiä.

Aurinkomerkkini Kaksosten kasvojen vierellä puhtaansinisen taivaan laella, korkeimmassa kohdassa vaeltaa pilviä. Kaksosten mieli heijastuu taivaansinisenä hehkuvan aurinkokeskuksen, sydämen kautta ja tuo selän kautta esille siivet sekä niiden varjon. Vastakohta karkaa toiselle puolen vuorokautta ja syntyy omaksi itsekseen keskiyöllä.
Kuu Oinaassa väreilee sydämeni keskuksessa ja tuo räjähtävän voiman kosketuspintoihin, johdattaen minua dynamiikasta toiseen. Nousen Kaksosten siivillä laaksojen ylle, ja sukellan taisteluun ilmanvastuksen kanssa, Oinaan nostattaman haukanluonnon viemänä.
Ensimmäinen putoaminen, Suuri Draama, yhdistyminen, Leijona nousevana merkkinä. Revin auki kynsillä ja murtaudun lävitse.

Taidan toistaiseksi jättää kirjoittamatta veden ja maan sekä edelläkirjattujen elementtien välisistä risteyksistä. Joka tapauksessa, astrologia on minulle runollis-hengellis-esteettinen kokemus.

Astrologia sisältää kuitenkin vaaroja itsessään ja luulen, että hengen tunnistamisen sijaan pikemminkin kutsuu kreikkalaisia uudelleennimettyjä jumalia pienen ihmisen fyysisen olemuksen päälle. Tyhjän taulun liitumerkinnät ovat varsin helposti sotkettavissa, ja jumalat liikkuvat hyvin virtaviivaisesti. Virtaviivaisuus on tosin hyvin mukava olotila.


havaintoja:

Kävellessäni ulkona, pääskysten silhuetit tuntuivat olevan aivan käteni ulottuvilla. Kohdistin katseeni kirkkaan ilmatilan halki ja kädelläni haroen koitin sulkea kärpäsen kokoiset, edestakaisin levottomasti sinkoilevat linnut kämmeneni sisälle. Olisin tahtonut tuntea kuinka niiden pienet siivet iskevät sormiani vasten.
Lisäksi näin eräässä oviaukossa susikoiran, joka veti kielensä sisään ja keskittyi tuijottamaan minua.

2 Comments:

Blogger theokratie said...

Niin, minäkin olen kuin pääsky, linjakas ja hyönteisille perso.

Sitten hieman ruoka-aiheisia kysymyksiä:

Jos olisi olemassa kärpäsen kokoisia pääskyjä, söisivätkö muut pääskyt niitä? Jos olisit saanut pääskyn kiinni, olisitko itse nälkääsi syönyt sen? Entä oliko susikoira nälkäinen?

11:14 AM  
Blogger Chi Ai Macabéa said...

Kyllä vain, luulen että tavallisen kokoiset pääskyset söisivät pikkupääskyjä. Niin kuin ehkä muitakin ilmassa leijailevia pieniä kohteita. Syövätköhän pääskyset muuten välillä vahingossa roskia, tai hahtuvia?

Ja ei, en olisi itse syönyt sellaista ihmeellistä olentoa. Olisin ehkä laittanut sen lasipurkkiin parin pilvenhahtuvan kanssa ja syöttänyt sille banaanikärpäsiä.

Susikoiran tavoite oli eittämättä jähmettää minut paikalleni, jotta olisimme voineet tasapainoilla siinä hetken aikaa molemmat yhtä kauhuissamme ja jännittyneinä.

En miettinyt, oliko koira nälkäinen vai ei, koska se ei ole minun koirani. Uskoisin että sillä oli koiramainen, ainainen perusnälkä.

10:31 PM  

Post a Comment

<< Home